Jostain syystä fudiksen MM-kisojen katselu ohjasi mun mielen sammakoihin, joista oon aina tykänny ja jotka on mun mielestä erityisen hauskoja, symppiksiä ja hyväntahtoisen oloisia otuksia. Tykkäsin pienenä Arnold Lobelin Kurnu ja Loikka -kirjoista, ja Elsa Beskowin saduissa on myös sammakoita, mm. Auringonmuna-kertomuksessa. Tällä kertaa paperille syntyi yksinäinen ja mietiskelevä sammakko ja onki jotenkin sopi kuvaan ja asentoon.

Beskowin kuvitukset on ihania ja inspiroivia! Jos olisin satukirjailija tai -kuvittaja, Auringonmuna olisi varmasti mun genreä hahmoiltaan ja ympäristöltään; eläimiä ja muita metsän pieniä asukkeja :)

Tässä kuitenkin oma akvarellini.