Blogini muuttaa; uudet (ja vanhatkin) kujeet löytyvät täältä

Hei hei ja tervetuloa!

Tuotoksia hiukan jälkikäteen dokumentoituna. Siskolle neuloin synttäreiden kunniaksi ponchon, ja mukavia juhlia vietettiin mökillä jussina. Tässä vielä lintsin toimittamat kuvat. Kuvio on napattu erään neuletakin ohjeesta (Novita kevät 2007), lankana jo luottotavaraksi muodostunut Tennessee, tällä kertaa ihanassa harmaan sävyssä.

Vauvan täkki  (n. 100cm x 100cm) syntyi idean saatuani kovalla innolla eilen ja tänään. Suurta iloa on tuottanut hyvä ompelukone, jolla on suorastaan ilo applikoida!!



Tämän työn idea lähti liikkeelle ihanan pehmeästä, suklaanruskeasta velourista, jota lojui muutama tilkku kotona. Norsuja vilistää välillä ajatusten poikki aina muutenkin joten ne eivät teemana ole mitään uutta. Täkki oli kaikinpuolin tosi mukavaa puuhaa, vaikka joustava velour ei ehkä tilkku- ja applikointityöhön ole kamalan käyttökelpoinen. Kuitenkin sain sydämet kiinnitettyä velouriin sen kupruuntumatta sen pahemmin, kun silitin taakse ensin tukikankaan. Ja kyllä huomaa ettei ole palat ihan kohdallaan mutta tuskin se kiinnostaa matolle kuolaavaa pientä mönkijää :)

 

Norsun piirsin ensin paperille ja leikkasin sitten velourista. Applikoin ensin kiinni taustakankaaseen ja kiinnitin sitten erikseen korvan ja silmän. Sydämessä näkyy hiukan kupruuntunut reuna, mutta kyllä tuo paremmalta näyttää kuin se ensimmäinen, jonka tein ilman tukikangasta :)

 

Tässä täkki vielä ennen kääntämistä ja sitten valmiina vinonauhoineen. Toinen puoli on yksivärinen valkoinen; tikkausta vielä harkitsen mutta katsotaan ...

Olen tyytyväinen :)

Pitkään on jo ollut takaraivossa, että kokeilisi skräppäystä jossain vaiheessa. Tänään sitten hermostuin kun gradun tekemisestä ei tullut mitään ja ajattelin, että saan ehkä skräppiasian hetkeksi pois mielestä häiritsemästä jos vaan kokeilen tehdä yhden sivun. Onneksi totesin, etten ehkä ihan joka ilta halua tehdä :) Ainakaan vielä! Ehkä tämä on nopeampaa ja kivampaa oikeilla välineillä.

Lajistahan minä en tiedä mitään... Ostin taustapaperin ja sitten tuon hääkuvan taustalla olevan paperin, muuten kaikki löytyikin kotoa. Kuvien kehyksinä on H&M:n rannerenkaat ja kirjaimet on väsäilty (nimenomaan väsäilty) rautalangasta. Liimaus on vähän silleen ja sinnepäin (ei ole vielä kuivunut... toivottavasti näyttää aamulla paremmalta) mutta tämä olkoon vain harjoitussivu, joka valokuvassa näyttää vielä kahta kamalammalta!

Tämä malli oli alunperin ensimmäinen varsinainen vaate, jonka neuloin. Näitä on tehty useampi mutta ne on annettu pois - silti malli on niin ihana, että se on pakko tehdä uudestaan ja uudestaan. Ohje löytyy Modasta 1/2007, lankana Novitan Tennessee.

Tämä mielestäni aivan mainio nuttu löytyi Suuren käsityölehden numerosta 8/2007, selaillessani lehtiä Eurokankaassa kun sisko ja miehensä valikoivat verhokankaita. Kiitos heille siis tästäkin! Nimesin työn hobittinutuksi suipon huppunsa perusteella. Lankana jälleen Sublimen Baby Cashmere... ja nyt repäsin ja kävin hakemassa sitä hampaat irvessä - melko kallista mutta elämä on. Onhan se pehmeää ja ihanaa neuloa; tosin edelleen Tennesseellä saa ihan yhtä hienon lopputuloksen. Sublimen väritarjonta kuitenkin vei voiton tällä kertaa; halusin jotain vihertävää, mutta kuitenkin unisexiä, kun ei koskaan tiedä kuka sitä sitten pitää yllään. Ehkä vauva ihoineen osaa arvostaa langan hienoa koostumustakin. Enpä tiedä kyllä arvostanko sitten itse tulevaisuudessa äitinä käsinpestävää vauvanvaatetta, ei vaikuta kovin käytännölliseltä. Taas Tennesseelle pisteitä konepesun mahdollisuudesta...

Aiemmassa postauksessakin esiintynyt sammakko oli kehystettynä ja valmiina annettavana lahjaksi siskonpojan uuteen omaan huoneeseen. Lahjapaperi oli kuitenkin päässyt loppumaan; kaapista löytyi vain joulupaperia ja synttäreitä vietettiin juhannuksena :( Kun olin kuitenkin päässyt taas maalauksen makuun, päätin improvisoida ja niinpä levitin lattialle tavallista kaavapaperia (karhea puoli ylös), otin peiteväripaletin käteen ja rupesin roiskimaan. Ihan nättihän siitä tuli :) Mukavaa kesätekemistä muuten - ei lahjapaperin tarvitse olla niin justiinsa, ja kuva- tai väriaiheita voi keksiä loputtomiin.